*

Kuinkahan käy

Veneprojekti - Paatti vesillä ja pinnalla

  • Matkareitti karkeasti. Kitee - Oravi - Valamon luostari - Tuusniemi
    Matkareitti karkeasti. Kitee - Oravi - Valamon luostari - Tuusniemi
  • Lähtöasema
    Lähtöasema
  • Hinauksessa
    Hinauksessa
  • Saaressa
    Saaressa
  • Matkalla
    Matkalla
  • Perillä
    Perillä

 

Veneprojekti etenee. Sain vesille. Ajoin kolme noin 5km kokeilu pätkää 55 lb sähkömoottorilla. 6M sivutuuleen kulki puolella teholla 5 km h, 6 m vastatuuleen noin 5 km h täydellä teholla. Tuulen nopeus on sääennustajan arvio, ei tarkka. Mittaan myöhemmin kunnolla arvot jahka saan tuulimittarin.

Seuraava vaihe oli testata kelluntavarusteet. Vesi on muuten helkatin kylmää, huomasin. Kellunta takki ja pelastusliivi kyllä toimivat mutta eivät jäistä vettä lämmitä.

Vene oli tarkoitus pistää Juojärvelle (Tuusniemelle) kokeiluun. Ongelmaksi muodostui matka. Paatti nimittäin tehtiin Kiteellä. Onneksi Orivedeltä Juojärvelle on vesireitti, ei tarvitse trailerilla rahdata. Parisataa kilsaa vettä myöten joten ei kummonenkaan huikonen. Mussulle mainitsin ideasta ja se innostui. Hän lähtee mukaan siirtoon. Mikäs siinä, käväsin hakemassa hänet Tuusniemeltä ja säitä vähän kyttäiltiin. Lupaili sellasta 3-4 m/s joten hyvä keli sujahtaa purjeilla Rääkkylästä (Pantunniemen kylätalo) Savonrannalle.

Nissisen Jukka, Rakentajan päätoimittaja kertoi majailevansa veneineen Ahonnimen venesatamassa ja lupasi tulla saatto alukseksi kun käydään selkää ylittämään. Arvelin että iltayöstä mennään alkumatka Niinisaareen ja sieltä aamusella lähdetään isommalle vedelle.

Suunnitelma oli loistava siksi tuomittu epäonnitumaan. Rääkkylässä vastatuuleen luovittiin väylälle ja väylää noin kolme tuntia. En vaan saanut kattia tekemään vastakäännöstä ja mussu vaati väylällä pysymään. Eli ei kovin nopeaa ollut eteneminen jos samaa tolppaa kolmesti ohitettiin kunnes onnistui. Tuuli oli tietenkin helkatin hiljainen joten eteneminen pysähtyi paristi tuulen katoamiseen. Yllättäen se katosi aina kapeimmassa kohdassa. Saarten vaikutusta.

No päästiin kuitenkin avovedelle ja tuuli kohtalaisesti. Ylhäällä windmillin isopurje (7,9 m2)ja fokka (3,2 m2). Alkoi meno vaikuttaa purjehtimiselta. Tuulen perkele vaan päätti yltyä. Mussu ehdotti, eiköhän vähennetä purjeita. (Sama mussu joka viime kesänä sitä mun windmilliä pyöritti kun hyrrää. Se kaatoi, minä sit kölillä tanssin saadakseni veneen pystyyn.)

Pudottiin fokka pois ja matka jatkui. Kunnes jostakin tuli iso aalto. Ei se sinällään mitään, vene hiukka heilahti. Tuulen puolen peräsin vaan kääntyi outoon asentoon. Mentiin saaren suojaan ankkuriin ja irrotin rikkonaisen peräsimen. Samalla vaihdettiin isopurje alas, fokka ylös.

Olisi ollut pari kilsaa sivutuulessa tavoite saareen. Arvelin ettei viitti yhdellä peräsimellä lähteä, suuntasin 4 km myötäseen Ahoniemeen fokalla. Rauhoillaan liruteltiin sataman suojiin. Ei näkynyt Jukkaa eikä venettä. Teltta pystyyn ja nukkumaan.

Aamusella tutkailin peräsintä. Alahelan ruuvit oli rapsahtunut poikki. Veneen suunnittelija oli piirtänyt 10 mm läpipultilla helat kiinni mutta helassa oli reiät ruuveille. Tehdessä arvelin että helan valmistaja tietää mitä tarvitaan, en viittinyt käydä rosteriin lisäreikää poraamaan. Mikä oli ilmiselvä munaus.

Totesin et siihen loppui tämä reissu, traileri ja vene telakalle. Mussu oli toista mieltä. Käski korjaamaan peräsimen että voidaan jatkaa matkaa. Ite meni kauneusunille. Mulla oli työkalupakki varmuuden vuoksi mukana joten mitäpä sitä mutisemaan. Vasara, akkukone, ruuveja, peräsin paikalleen.

Isompi ongelma oli veneen uudelleen lastaus. Se vei parisen tuntia ja Jukka soitti. Oli yöllä virta loppunut hupi akusta joten oli ajanut Rääkkylään Pantunniemeen meidän lähtö satamaan puhoksen kautta kierrellen ladatakseen akkuja. Oli nyt tulossa ja suunta Savonrannalle. Mä päätin tilanteen olevan niin kriittinen että pakko käyttää sähkömoottoria jos meinataan ennen Jukkaa keretä perille. Päästiin laivareitin tuntumaan ja Jukka vastaan. Oli taas keli vaihtunut. Hiljainen vastatuuli oli muuttunut peilityyneksi. Jukka otti narun ja sanoi hinaavansa. Mikäs tuon parempi tilanne kokeilla hinaus koukkuja joten naru kiinni ja vetoon.

Parisenkymmentä kilometriä menin 6 solmun vauhtia peilityynellä järvellä. Aika hyvä saavutus purjeveneelle. Kerkesin miettiä moneen kertaan, tulikohan joka saumaan laitettu liimaa ja oliko tarpeeksi. (Ei tasan tarkkaan ollut kun asiaa selällä mietti, tallissa sitä tuntui tulleen liikaa.) Seurailin mielenkiinnolla mistä kohtaa vene repeää. (Käväsi mielessä miten helppoa olisi ollut pistää 10 tyhjää neljän litran öljykannua kumpaankin runkoon. Olisi tehnyt paatista uppoamattoman.) Pistettiin hinausköysi vain yhdestä nokasta, mitäs sitä turhaan venettä säästää. Samalla tuli testattua korjattu peräsin. Surfailin Elvin (Jukan vene) peräaalloilla testaillen missä kulkee parhaiten.

Kun Savonrannalle päästiin, satama raflaan syömään. Minä tarjosin. Pari oluttakin otettiin ja Jukka kysyi mitä meinasin nyt. Alkuperäinen suunnitelma oli juhlia onnistumista mutta nyt esitin että eiköhän ryypätä vastoinkäymisiä. Jukalle se sopi, tosin sääli minun pankkikorttia ja ehdotti että kaupasta muutama olut otetaan ja mennään luonnonsatamaan. Satamassa oli maitokärryjä joilla oluet oli helppo kuljettaa. Näin siis teimme. Aamu kolmeen asti maailmaa parannettiin nuotiolla, me telttaan yöksi, Jukka veneessä nukkui. (Sillä on sellanen hytillinen vene, kesälomat siinä asuu.) En ehkä olisi jaksanut niin pitkään valvoa mutta satamaan tultua oli tuntematon meripeto käynyt venettä nuuskimassa. Vartalon muoto oli hauen ja matikan tyylinen mutta kaikki kolme oltiin samaa mieltä ettei ole kumpikaan. Mulle tuli mieleen Cthulhu . Ehkä syvyyksien hirviöt olivat heränneet paatin nähdessään. Pysyin siis nuotion valopiirissä niin kauan kun jaksoin.

Aamu oli piristävä. Navakka tuuli. Jukka lupasi aamupalan tekasta. Makkara munakasta, reilusti sipulia. Ei mennyt sekään ihan putkeen. Veneen akku loppui. Mä ehdotin, mun toinen akku joutaa. Sanoi että ei hätää. Retkikeittimen kaivoi, rannalle ja tuli keittimeen. Hiukan aikaa vaikutti onnistuvan kunnes keittimen alta löi metriset lieskat. Sangollinen vettä ja tutkimaan tilannetta. Keittimen (petrolikeitin) rosteri letku oli aallokon vaikutuksesta hankautunut rikki vuosien saatossa, eli keittimen alle vuosi ensin lätäkön petrolia joka sitten kuumuuden vaikutuksesta leimahti palamaan.

Eli mun akku Elviin ja ruuan laittoon. Syötyä odoteltiin josko tuuli hiukan tyyntyisi mutta ei merkkejä näkynyt kunnes menin kallion huipulle tupakalle. Huomasin ettei ylhäällä tuule kovinkaan kummoisesti, siihen meidän ankkuripaikkaan ilmeisesti edessä oleva saari ohjasi helkatin moisen puhurin. Mussu oli seuraillut sää ennusteita ja tiesi kertoa, Saimaalle myrskyvaroitus. Äkkiä paatti narun nokkaan ja rannalle. Laiturimaksujen välttämiseksi vedettiin kokonaan maille. Soitin pojalleni, tule hakemaan meidän Oravista. Lupasi tulla joten Jukan veneen kyydissä sinne syömään.

Tyhjennettiin vene tavaroista ja kotia. Päättelin ettei akkuja saa mistään täyteen elikkä pakko bensamoottori asentaa. (Aurinkopaneelien asennus olisi ollut vaihtoehto, ei vaan olisi sopineet mitenkään järkevästi koska tavaraa oli enemmän kun pienessä muuttokuormassa. Teltta, makuupussit, vaatteita sen verran että uimareissun jälkeenkin olisi kuivat kamppeet jne.)

Kiteellä ensteks kauppakierros, sen jälkeen Joensuussa. Yllättäen veneliikkeet on lauantaina kiinni tai rajoitetulla aukiololla joten Motonetistä jouduin ostamaan ainoa läheskään siedettävän koneen. 3,5 hp nelitahti Tohatsu. Oishan tuon moottorin voinut aikaisemminkin hankkia mutta kiinnosti nähdä pysyykö paatti pinnalla ennen kuin aloin voimakonetta miettiä. Turha varata osia ellei niitä tarvitsekkaan.

Tuusniemelle mussun kesämökille autolla ja tein väliaikaisen telineen moottoria varten. Puukkosaha, akkukone ja muutama ruuvi.

Aamusella kahdella autolla matkaan. Toinen matkan varrelle odottamaan, mun autolla veneelle. Moottori paikalleen ja matkaan. Oli helppo totutus ajo tehdä moottorille, kuljetti tyhjäkäynnille 8 km / h vauhtia, hivenen kahvaa kääntämällä reilua 9 km h. Runkonopeus lienee jotakin 5 -6 solmia joten aika vähällä pääsi moottori. (Tarkka 5,79 solmua jos käyttää kaavaa neliöjuuri veneenpituus jalkoina kertaa 1.34. Konetehoa vaatisi laskennallisesti massa paunoina /((150*150)/(nopeus solmuina* nopeus solmuina))) = 0,99 hv )

Matka eteni hyvin. Keli oli loistava, aurinkoa, pikkutuulta. Mielenkiintoisia tyyppejä tuli satamissa juttelemaan. Jokainen tiesi mua enemmän veneen rakennuksesta, purjehduksesta ja katamareeneista. Siis aina siitä aihe alueesta josta jutteli. Kyllä suoraan sanon hiukka veti punaseksi naamaa kun toinen veneenrakentaja vertaili kokemuksia. Hän oli tehnyt 15 m pitkän, 4 m leveän rautaveneen. 20 vuotta käyttänyt aikaa. Neljättä vuotta vesillä paatti. Taikka kaveri joka mun wind millin takilaa tutkaili ja kertoi että hänen tekemänsä vintikka on jo hapannut, takila olisi vielä tallella. Yllättäen muut suhtautui talvisen työni tuloksiin huomattavasti positiivisemmin kuin minä itse. Jokainen työvirhe loisti omissa silmissä 50 m päähän, katsojat ei niitä ilmeisesti huomannut taikka ainakaan maininnut.

Satamissa kaava meni tyyliin. Mukava tyyppi pysähtyi juttelemaan, mainitsi. Tuossa on halpoja hotellihuoneita, sauna maksaa vitosen ja baari on auki niin kauan kun asiakkaita. Mennäänkö saunan kautta pubiin. Mussu ilmoitti. Me jatkamme matkaa, viiden kilometrin päässä on jäinen luoto johon teltan voi pystyttää.

Oikeat veneilijät istui kapakoissa, mä hytisin tarjousmakuupussissa ja kuuntelin kuinka karhut hiiviskeli teltan ympärillä maan puolella, vedessä verenhimoiset norpat vaanivat. Leiripaikan yllä korpit teki lentoharjoituksia. (Korpit elävät karhun tappamien eläinten haaskoilla, siitä arvasin karhujen läsnäolon.) Ostin matkalla puukon, päätin, jos karhu käy kimppuun, mä syön sen eikä se mua. (Karhun saa tappaa itsepuolustukseksi. Koska liha huutokaupataan tappopaikalla, olen ainut ostaja eli saan ilmaiseksi eväskarhun. Kuivattu karhunliha on loistavaa matkamuonaa. Mussu kyllä sanoi että hän ei karhua syö, joten en uskaltanut aktiivisesti niitä etsiä.)

Säynämön leirintäalueella käytiin saunassa. Matkalla soitin ja kysyin onko mökkejä. Sanoi et saunakin on valmiina parin tunnin päästä. Hyvä palvelu ja mukava henkilökunta.

Muutama kanava sattui matkan varrelle. Kerman kanavan sululla jututin toista venekuntaa. Jyväskylästä miehet. Oli Kiteeltä veneen ostaneet ja Valamon luostarin kautta Kuopioon matkalla. Niillä oli hiukka isompi vene, hytit ja kaikki. Se yö oltiin Karviossa leirintäalueella ja aamusella oli poikain vene mun veneen vieressä. Ihmettelin kuinka mua hitaammin tulivat. Virkkoi mies. Katoppa vetolaitetta. Oli potkuri pudonnut kun pakille käänsi. Puhelimessa toinen, soitteli kavereita, josko joku joutaisi uuden potkurin tuomaan. Ei tuntunut kukaan vastaavan. Mä huomautin, mulla on auto tossa parkissa, joutas pariksi vuorokaudeksi lainaan, käyn hakemassa kun päästään Tuusniemelle. Kaverit tarttuivat syöttiin, kyselivät kävisikö raha korvaukseksi. Mä huitasin kädellä nin ehdottivat. Tankki täynnä palautetaan. Sehän mulle kävi, alkoi olla tankkauksen aika muutenkin. Annoin avaimet. Riku oli epäluuloinen, pyysi mun puhelin numeron. Ilmeisesti epäili että jätän kotteron heidän riesakseen ikuisiksi ajoiksi. (Kun kävin auton hakemassa, oli tankki täynnä, öljyä lisätty eikä ollut edes kolhittu. Mussu raukka joutui omansa itse tankkaamaan.)

Väittäisin että vesireitti Savonrannalta Valamon luostariin on katsomisen arvoinen vaikka ei mikään luonto friikki olisikaan. Muutama kallioranta jopa minuun teki vaikutuksen. Tosin saariin on melko mahdoton nousta maihin taikka telttaa pystyttää, on ne niin pahasti kasvaneet umpeen.

Toinen mikä kannattaa pitää mielessä. Pysy väylällä. Mä kolmesti poikkesin.

  1. Rääkkylässä oikaisin yhden 5 km mutkan, peräsimet ja kölit ylhäällä meloin kutuhaukien jälkiä myöten saaren yli.

  2. Kapealla väylällä Baylineria väistin väylämerkin taakse.

  3. Juojärvellä oikaisin selän poikki väylälle. Merikortista ja maanmittauslaitoksen kartasta olin kivet katsonut. Moottorilla ajelin joten kölit ylhäällä. Kumpikin peräsin kääntyi 30 asteen kulmaan. Eli joko helvetin pitkä merkkaamaton kivi keskellä selkää taikka osuin juuri kolmimetrisen kiven keskelle. Tuli kiire väylälle.

Kelit sattui ihmeteltävän hyvin. Muutama pisara vettä niskaan, ei edes paita kastunut. Juojärvellä, Tuusniemen päässä oli ollut oikein kunnon ukkosmyrsky mutta myöhästyttiin siitäkin koska Valamossa syötiin ja kierreltiin. Mä funtsin luostariin vapaaehtoistyöntekijäksi jäämistä. Viinin maistelijan paikka oli mielessä. Tajusin et jos kerron koko tulomatkan kärsimyshistorian, karhut, norpat, itikat ja mäkärät, musta tehdään suoraan apotti eikä suinkaan kesäviininmaistelijaa. Eli päätin jatkaa.


 

Venettä ei pahemmin testattu reissulla, moottorin kiinnitin keskelle joten isopurjetta ei voinut käyttää. Sen mitä juttelin purkkariporukoiden kesken, ne ajoi pelkällä rullagenualla. Eli sellainen olisi varmaan aika helppo purje sisävesille. Kelaa vaan rullalle, ei tarvitse pakkailla. Mietiskelin myös rulla isopurjetta. Käytiin keväällä testaamassa yhtä kajakki trimaania. Siinä oli pyörivä masto ja isopurje meni maston ympäri. Aika kätevä. Hiilikuitu masto joka ei tarvinnut haruksia. Jahka nyt saan nuo purjeet kunnolla testattua, pitänee aloittaa takilan suunnittelu.

Mulla reitti oli peräkkäisten banaanien muotoinen, jostakin syystä aina käänsin vasempaan. Mussu taas kehui, tosi suunta vakaa. Hän käytti tabletin navigaattoria ja jotenkin ihmeellisesti sai paatin kulkemaan suoraan reittiviivaa myöten ohjaamatta. Mä taas jouduin vähän väliä korjaamaan kursia.

Jos matkaveneen tekisi sisävesille, luulen että pari kolme metriä lisää pituutta tuohon kattiin, kunnon hytti, katolle aurinkopaneelia reilusti, kaksi pikkasta sähkömoottoria ja olisi aika kätevä. Eräs 40 jalkaisen purkkarin omistaja kyseli Oravissa mistä saisi vuokralle matala kulkuisen veneen. Olisi kanavat halunnut käydä katsomassa mutta veneen syväys 1.8 m, eli sama kuin väylän. (En omaani tarjonnut kun mainitsi ajaneensa saaren ohitse ja siellä oli ankkurissa pikkuinen purjevene. Eli mun venettä pikkaseksi sanoi, uikoon kanavalle jos ei riitä raha kunnon veneen hankintaan.)

Sitä oon kanssa miettinyt miksi se vastakäännös niin vaikealta tuntui. Ellei ala onnistumaan, pitää kehittää jonkin sortin tuuliohjaus joka pitää paatin suoraan vastaisessa kunnes hiukan kättä heilauttaa. Totuushan nimittäin on, ei yksikään kissa ole puuhun kuollut koska kissan luurankoja ei puussa roiku, ei myöskään yksikään katti ole jäänyt ikuisiksi ajoiksi piihin, muuten väylät olisi niitä täynnä.

Navigaattorina käytettiin ilmaista https://www.karttaselain.fi/ jossa on maastokartat, ei merikortteja. Kannattaa hiukan maksaa että saa merimerkit, syvyystiedot ja satamapaikat suoraan. Meillä oli vanha merikortti josta niitä seurailtiin. Kännykän näyttö on auringon paisteessa aika pimeä eli sille pitäisi olla varjoa. Näytön kyllä näki kun aurinkolasien alta katsoi.

 

 

Aikaisemmat vene blokini:

Veneen rakentamista

Veneprojekti – miksi teen veneen?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Katilla purjehtiessa on vain hyväksyttävä se tosiasia, ettei nouse tuuleen samaa kulmaa kuin yksirunkoiset.

Kun heität luovin anna ekaks hiukan vauhtia eli lasket vähän. Sitten nopsa käännös ja jätä fokka pakkiin kun tuulensilmä lähestyy. Elä päästä fokan skuuttia vaan anna olla tuulen puolella. Jalusta fokka vasta kun iso alkaa vetämään.

Toinen vaihtoehto on laittaa muija veteen räpylät jaloissa ja tehdä siitä kätevä keulapotkuri.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Hyvä juttu!

Lataa verkosta Sailmaten ilmaisversio, niin saat merikartatkin mukaan. Ilmaisia online-sovelluksia/sivuja on muitakin, mutta Sailmate osaa ladata kartat mobiililaitteen omaan muistiin.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset