Kuinkahan käy

Veneprojekti – miksi teen veneen?

  • tuollasta 4 x 12 m rakennelmaa suunnittelin.
    tuollasta 4 x 12 m rakennelmaa suunnittelin.
  • tollasen ostin.
    tollasen ostin.
  • tollasta kaavailen ny.
    tollasta kaavailen ny.

Vuosi sitten talvella innostuin saunalautan rakentamisesta. Duuni kuitenkin sotki asiaa niin että en kerennyt aloittaa fyysistä rakennusprojektia, suunnittelun sain jotakuinkin valmiiksi. Työkavereilla oli aiheesta riemua. Totesivat minun olevan yhtä joutuisa omissa hommissa kuin vieraissakin töissä. Tästä kiukustuneena päätin, vesille on päästävä. Muijakin innostui asiasta. Purjevene.

Kesäloman alettua aloin katsella veneitä nettiveneestä. Niin katseli moni muukin. Aina kun soitin, oli vene myyty. Viikon vetkuttelun jälkeen päätin, eka joka tulee myyntiin. Sattumalta vuoden 1990 vanerinen windmill. Tonnin pyysi. Sottailin että tonni on pikkuraha verrattuna siihen että ajelen kesäloman ympäri suomea venettä etsimässä. Eli tapojeni vastaisesti en tinkinyt.

Seuraava homma oli trailerin hankinta. Harkitsin uuden ostamista mutta sattui silmään kolme vuotta vanha kolme sataa uutta halvemmalla. Oli Espoossa, vene taas Tampereella. Eli samalla hakureissulla kumpikin.

Käväsin ensin trailerin, sitten tulomatkalla veneen. Kumpikin oli suhteellisen hyvässä kunnossa, trailerissa yksi lamppu hajalla, vene maalia kaipasi. Eli ei ongelmia.

Muijalla on kesämökki Juojärvellä joten sinne vene. Kolmen kilometrin päässä kesämökistä on hyvä veneluiska ja venesatama joten sieltä vene vesille. Koska purjehduskokemukseni oli nolla, sähköperämoottorilla vene mökille.

Ensimmäinen vesimatka meni hyvin. Pari pientä ongelmaa tosin tuli. Suhteellisen kova vastatuuli ja merikortin puute. Voi kuulostaa naurettavalta mutta kolmen kilometrin matkalla voi eksyä ellei ole koskaan suojaisaa mökkirantaa nähnyt vesiltä. Ei tietysti paljoa mutta kilometrin harhaan ajo muuttaa kolmen kilometrin reissun viiden kilometrin reissuksi. Toinen ongelma oli tuuli ja siitä seurannut akun tyhjentyminen. Kokemukseni mukaan Windmill on suhteellisen raskas melottava vastatuuleen. Etenkin kun tyhmyyksissäni olin nostanut nostokölin pois joten vene oli lievästi sanottuna ei suuntavakaa. Piti meloa tasatahtia. Myöhemmin kyllä opettelin kuinka köli ja peräsin viritetään niin että veneen voi meloa yksinkin.

Seuraavana päivänä kokeiltiin purjehtimista. Kohtuullinen reilu 5 m s tuuli. Aika puuskittainen. Koska kesämökki on kahden saaren ja kahden karin välisessä lahdelmassa, reitti sinne on aika haastava. Melottiin siis reilusti selälle ennen kuin nostettiin purjeet. Jotensakin vaan onnistuin jumittamaan narun niin että purje jäi aika löysälle. Eli puomi roikkui lähes laitojen tasalla. Muija ei siitä hätkähtänyt vaan sanoi, anna olla. Kyllä tämä kulkee.

Taiteiltiin tunnin verran, muijalla kun purjehduskokemusta, toimi peräsimessä. (Sillä on rannikkolaivurin paperit, aikoinaan omistanut 12 metrisen purkkarin.)

Minä suoraan sanoen olin valmis kiljumaan kauhusta kun käänteli venettä sujuvasti niin että vurotellen kummaltakin puolelta laita hipoi vedenpintaa. Lopulta uskoi kun sanoin että nyt laituriin. Ohjasi kohden laituria mutta hiukka ohitse väylästä. Elikkä olisimme joutuneet joko melomaan köli ylhäällä taikka myötätuulen puoleiselle karille. Tuuli olisi saattanut painaa saareen. Otti siis vauhtia selältä. Vintikka muuten reagoi hyvin tuuleen, tuollainen 5 m/s saa sen liitämään sivumyötäisessä. Surutta pyöräytti kurssin vastaiseen. En kerennyt silmiä räypäyttää kun huomasin olevani vedessä. Vene köli kohden taivasta.

Pikkasen yllätyin mutta funtsin että vetää veneen uimalla saaren taakse tuulensuojaan ja kääntää pystyyn. Suunnitelmat muuttuivat aika nopeasti kun muija sanoi. Nämä liivit nousevat. Oli jättänyt alahihnan kiinnittämättä ja takki täynnä ilmaa, nosti liivejä. Olen aikoinaan naarannut työkaveria jolta alahihna jäi auki.

Päätin kääntää veneen pystyyn. Uin veneen viereen, kiinni kölistä ja reilu tempaisu. 90 kg massaa ja rivakka veto. Köli poikki. Oli näes nostoköli laskeutunut niin että vain 30 cm rungon ulkopuolella joten kapea osa joutui ottamaa vastaan kiskaisun.

Hätäkös tässä. Kiipesin keulasta veneen rungon päälle, vedin kölin kokonaan ulos ja hiljalleen siirsin painoa niin että kääntyi oikein päin. Nousi vedestä kuin karibian merirosvojen laiva. Täysin purjein ja vesilastissa. Surku vaan että kurssi oli sama kuin kaatuessa. Eli täysin purjein tuuleen. Jos se kerran kaatui miehistön kanssa ja ilman vesilastia, tietysti se kaatui nytkin.

Uusi yritys. Nyt kuitenkin otin huomioon tuulen suunnan. Kääntyi nätisti oikein päin. Kiivettiin kyytiin. Onneksi melat olivat jääneet penkin alle joten voitiin aloittaa edellisenä päivänä harjoiteltu melominen. Vajaa kilometri matkaa joten ei kummoinenkaan homma vesalastissa olevalla veneellä vastatuuleen. Äyskärit olivat menneet mukissa ja jostakin syystä purjevene asettuu aina niin että purjeilla mennään myötätuuleen, melalla vastatuuleen. Tuon takia kannattaa aina laiturista lähteä vastatuuleen, on helpompi meloa takaisin.

Vene laituriin ja sauna lämmitä.

Facessa rehvastelin onnistunutta purjehduskokeilua. Kommentoijat antoivat neuvoja. Mielenkiintoisin neuvo tuli venesuunnittelija Jarmo Häkkiseltä. Ehdotti että hankin sellaisen veneen joka pysyy pystyssä. Valokuvia pisti katamariinista joka oli suunniteltu niin ettei kaadu ja on helppo meloa. Sovittiin että käyn katsomassa.

Mentiin katsomaan kattia. Jos vene on kaunis, niin tuo oli. Kun näin sen, aloin haukkoa henkeä. Ominaisuudet juuri minulle tehty. Vakaa, helppo purjehtia ja suunniteltu melottavaksi. Partiolaisia varten oli sen suunnitellut turvallisuus edellä.

Tuolla on 5 min video porukatista: https://

 

Sen jälkeen kierrettiin Kuopion venesatamaa, Jarmo esitteli muita suunnittelemiaan veneitä. Vajaan puolen miljoonan euron uusi puuvene komeili keskellä satamaa. Jarmo sanoi. Betonimies, itse rakensi sen, viitisen vuotta aikaa. Hän suunnitteli.

Homma oli selvä. Minäkin olen raksamies, siispä rakennan itse katin. Vaatimukset: Turvallinen, helppo purjehtia, helppo meloa, kulkee pienellä sähkömoottorilla ja siihen voi hypätä kun henkilöautoon, ei mitään viikon trimmailua, opettelua. Heti valmis ja helppo.


 

Miksi vene kaatui?

Moni ihmettelee miten saa purjeveneen nurin. Olen itsekkin muutaman tunnin asiaa pähkäillyt. Piirrellyt suuntanuolia, tuulen suuntaa, suhteellista tuulta, vääntövoimaa jne. ei se pysty kaatumaan. Matemaattinen mahdottomuus. Kaatui kuitenkin.

Syynä on tehopainosuhde. Jos on purjehtinut isolla veneellä, viiden metrin tuuli tuntuu kevyeltä. Asiahan ei ole näin. Suurissa veneissä on painava köli, pieni purjepinta-ala ja ne on suunniteltu niin että ennen kaatumista peräsin käy luistamaan eli vene kääntyy automaattisesti kokka tuuleen. Windmill on suunniteltu niin että se on suhteellisen nopea. Miehistön paino pitää veneen tasapainossa. Joissakin tilanteissa vaan on melko hankalaa suunnata ruhonsa oikeaan paikkaan koska samalla joutuu kyttäämään purjeita, peräsintä ja tuulta. Väittäisin että tunnin purjehdus tuollaisella veneellä vastaa tunnin juoksulenkkiä. Ainakin alkuun joka ”lihas” on kuin selkäänsä saaneena. Se nimittäin vaatii keskittymistä ja vaistomaisesti jännittää koko aika. Koska mukana on vaihteleva tekijä, puuskittainen tuuli, kyse ei ole kuin polkupyörällä ajosta jonka opittuaan hoitaa automaattisesti. Kyse on enemmänkin pyöräilystä jäätiköllä.

Tuossa veneen ominaisuudet ja vertailukohtana Sunwind 28 joka on tarkoitettu pysymään pystyssä.

Windmill:

Pituus – 4,72

Leveys – 1,42 m

Isopurje – 7,9 m

Paino – 90 kg

Köli – 5 kg

Paino / Purjepinta-ala – 11,39 kg / m2

Köli / Purjepinta-ala – 0,63 kg / m2


 

Sunwind 28

Pituus – 8,22

Leveys – 2,62 m

Isopurje – 18 m2

Paino – 2200 kg

Köli – 1100 kg

Paino / Purjepinta-ala – 122,22 kg / m2

Köli / Purjepinta-ala – 61,11 kg / m2


 

Kuten luvuista ilmenee, Windmill on pelkällä isopurjeella melkoisen paljon kiikkerämpi kuin Sunwind. Kölipaino suhteessa purjeisiin on sunwindissä satakertainen. Kölihän sen purjeveneen pystyssä pitää.

Windmill on suunniteltu niin että miehistön paino korvaa kölin. Minun tapauksessa se ei toimi koska piileksin tuulta purjeen takana. Siis juuri väärällä puolella. Naisten painoa ei tietenkään voi normaalisti mainita mutta tässä tilanteessa täytyy. Muijan tapauksessa se on reilusti alle tonni ihan silmämääräisesti arvioiden. Eli ei korvaa puuttuvaa köliä.

Entäs katti?

Katamariinin hyvä puoli on leveys. Kolme metriä leveä vene on melko paljon vakaampi kuin 1,43 m leveä vaikka paino ja purjeet ovatkin samanlaisia. Oletetaan että puolet katin painosta toimii kölin korvikkeena ja kerrotaan luku kolmella koska sunwindin syväys on 1,5 m, eli kölin painopiste sijaitsee metrin vedenpinnan alla. Katissa toinen runko on lähes 3 m päässä.

Porukat 2:

Pituus – 5,72

Leveys – 3 m

Isopurje – 7,9 m

Paino – 120 kg

Köli – 180 kg oletettuna: veneen paino / 2 * 3

Paino / Purjepinta-ala – 15,9 kg / m2

Köli / Purjepinta-ala – 22,78 kg / m2

Elikkä ei ole vieläkään yhtä vakaa kuin sunwind ellei satakiloinen mies taikka eväät (esim 300 tölkkiä keskiolutta) ole painona tuulenpuoleisella reunalla. Koska tuulen suunta vaihtelee, lienee pakko kumpaankin runkoon tuo olutmäärä varastoida. (Täytyy tehdä lastausluukut.)

Toinen vaihtoehto on pysyä kovalla tuulella satamassa. Tietääkseni kukaan ei ole saanut matkavenettä nurin alle 10 m/s tuulella. Ellen väärin muista, tuulen voima kasvaa kaavalla nopeus x nopeus. Eli jos 10 m/s vastaa 100 (10x10=100), yksi kolmas osa on 33 eli noin 6 m/s (6x6=36) tuulella pitäisi katin kestää pystyssä, teki miehistö mitä vaan. (Jos mukana on ne 600 tölkkiä olutta, ne voi juoda satamassa ja odottaa tuulen tyyntymistä.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

En suosittele. Venevero tulee lopettamaan veneilyn tuhansien järvien maassa.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

No niin, siinähän oli mukavat purjehduskokemukset lokina! Olen itsekin miettinyt että pitäiskö blogittaa vanha lokikirja ennakkofiilistelyiksi niille, jotka eivät vielä tiedä millaista veneily on. Vanha, koska tuoretta tavaraa ei juuri nyt ole tyrkyllä.

Kyllähän kaikki jollat ruukaavat kaatuilla juu, koska niissä ei tosiaan ole painoköliä ja pystyssä pysyminen perustuu miehistön oikea-aikaiseen ketteryyteen. Kunnon tuulella tommosen pikkukatinkin saanee nurin.

Sulle kuulostais että painokölinen vene olisi varteen otettava vaihtoehto. Ruotsista pieniä vanhoja käyttöpelejä saa pilkkahintaan. Alta veneverojen kokoisen vaikka.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

kyllä niitäkin on kateltu, merelle jos meinais, sellanen ois ehdoton.

asun kiteellä, eli täällä on matalia järviä. niille nostoköli ja matala syväys sopii paremmin. täällä tuulikin on aika paljon hiljaisempaa kuin merellä. keskituuli viime kesälomalla alle 3 m/s. sillä tuulella ei kölivene liiku mutta nuo kevyet menee hyvin.

sellasella kahden metrin tuulella viikon opettelin purjeilla laituriin tuloa.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

No sittenhän katti. Kai se jollapurjehduskin on semmoista kuin painonnosto tai uimahyppy tai mikä vaan, että aina kun edellisen tason härskaa niin voi siirtyä seuraavalle (tuuli).

Yhdellä kaverilla on pikkukatti. Tuuli oli heittänyt rannalla sen kerran pystyyn puita vasten, jonka jälkeen hän oppi kiinnittämään sen molemmista päistä, vaikka alus on parkissa kokonaan siis rannalla.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Sattuipa somasti. Aloitin purjehduksen kuulemma 2kk vanhana. Windimill on tuttu pari kesää kaverin kanssa kierrettiin -70 luvun alussa ympäri maata ranking kisoissa ja tietysti SM:t käytiin. Se oli sitä aikaa kun luokka oli vahvimmillaan.

Myöhemmin harrastus muuttui ammatiksi ja kuinka ollakkaan Sunwind oli purejevenistä se jota myin eniten. 10-12 kpl vuodessa yli sata uutta ja vaihturit päälle Tosin suurin osa oli 31 ja 311 malleja jotka olivat 27:n (28 jalkaista ei ole koskaan tehtykkään.) isosiskoja. Uusikaarlepyy on tuttu paikka ja veistämön työntekijät mahtavaa porukkaa, aivan loistavia veneentekijöitä.

Se itsekehuista ja asiaan. Wintikka on jolla ei kölipainoa ja kaatuhan se jollei laidalle vastapainoksi saada vikkeläliikeistä lihaklönttiä. Kovassa kelissä mieluumin hyväkuntoista. Plaaniinkin saa rapsakkaassa perälaitaisessa.

Tor Sunden, joka suunnitteli perinteiset Santut oli vanhan koulukunnan edustaja, suunnitteli muunmuassa Kansanveneen. Kölipaino oli aina puolet ja vedenalainen poikkipinta-ala melko suuri. Päinvastoin kuin yleisesti väitetään Sunwind ei ole sinällään pullukka tai hidas vene. Vesilinja on suht kapea keulasta ja perästä. Eli vene on ns. loppujäykkä. Kallistuskulma saavuttaa tietyn pisteen alkaa massiivinen köli yhdessä kantavan kyljen kanssa pistään hanttiin ja siihen se sitten jämähtää. Lateriaalipinta ja peräsimen edessä oleva skegi pitävät suunnan jolloin paine pinnassa pysyy kohtuullisena vaikka kallistusta olisi enemmänkin.

Sunwind on loistava perhevene helppo purjehtia. Menee kuin osuuskaupan hevonen, mutta saa sen ravamaankin jos viitsii nähdä vaivaa eli löysätä tai kiristää nitä naruja tarpeen mukaan. Rakenne on vahva. En ole kuullut, että yhdessäkään olisi köli tullut salongin puolelle yhteenotossa peruskallion kanssa.

Pahimmat vauriot syntyi eräässä esittelyveneessäni. Meri kutsuu näyttelyn jälkeen pojat nostivat sen kentälle odottamaan kuljetusta myyntihalliimme yön yli. Pikkuskidit olivat pöllineet tiekarhun läheiseltä Turku Areenan työmaalta. Saanet sen liikkeelle mutta ei pysäytettyä. Paniikissa hyppäsivät pois kyydistä ja karhu jatkoi matkaansa tehden kauniin kaarroksen n. 300m. ja osui suoraan pukeilla seisovan 311:n kylkeen. Siinä se oli möyrinyt itsekseen ties kuinka kauan kaatuneen veneen päällä... Päällepäin näky oli aika masentava. Lunastukseen meni, mutta jälkeeenpäin kuulin, että oli korjattu. Voi olla, että pitää paikkansakkin.

Katamaran on vänkä juttu.Periaatteessa siihen toimivat samat fysiikan lait kuin yksirunkoiseenkin. Mutta, mutta tsekkaa vaikka juutuubista haulla catamaran sailing tai jotain näet mitä se parhaimillaan tai pahimmillaan on. Katti ei paljon varoita kun se menee nurin, tiedän kokemuksesta. Suurin syy on kun alempi ponttooni haukkaa perälaitaisessa veteen, no silloin mentiin.

Silti kuvaamasi katti saattaisi olla paras vaihtoehto sinne mihin olet sen tarkoittanut. Pidät vain purjepinta-alan kohtuullisena ja helposti hallittavana. Menetät nopudessa mutta mihinkäs sitä on kiire. Katin luoviominaisuudet pienellä purjealalla on huonot. Heikolla tuulella kääntyminen voi olla työlästä. Tollanen 5 -6 metriä pitkä ja 2,5-3,0 leveä ei paha. Jatka kantta ja perään ja keulaan niin saat kivasti lisätilaa pystyttää vaikka soputeltta yön ajaksi. Miksei kaiteetkin ja puutarhatuolit. Hankaimet molemille kyljille. Voi soutaa pariairona..... Akkuja mahtuu kyytiin ja miksei emäntäkin.

Muista, että kyseessä on kaksi runkoa ja voimat poikkipalkkien ja runkojen kiinnityskohdassa on suuret. Kuvittele vaikka autoa jota ajat just kynnetyssä pellossa. Liitoksien pitää kestää tai olla elastisia. Näistä löytyy juttuja vaikka miten kun viitsii tahkota nettiä.

Eli siitä vaan rakentamaan mutta hae ekaks perustietoa ja karsi pähkähullut ideat pois. Hulluja kannattaa sitten jo harkita.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Ai niin sori. 28 käpäläinen oli viimeinen Sunwind, piti tulla 30 jalkainen. Vanhan muisti ei aina näitten lukujen perään.....

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Kiitokset hyvästä jutusta ja samat kommentelijoille.

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset